Lämpösaareke ja kaupunkisuunnittelu
Kasvillisuus hillitsee lämpösaarekkeen voimakkuutta
Lämpösaarekkeen vaikutuksia voitaisiin lieventää siirtämällä liiallisesta lämmöstä eniten kärsiviä toimintoja, kuten esimerkiksi sairaaloita tai vanhainkoteja alueille, joilla kaupungin lämpösaareke on heikoimmillaan. Tämä on kuitenkin harvoin mahdollista, joten lämpösaarekkeen lieventämiseksi on tehtävä muunlaisia ratkaisuja, jotka ovat helpompia ja halvempia toteuttaa.
Koska kasvipeitteisyys, kuten puut ja nurmikentät vähentävät kaupungin lämpösaarekkeen voimakkuutta paikallisesti, olisi niiden määrää lisättävä myös kaupunkien keskustoissa. Nykyisenä trendinä on ollut asfaltin ja betonin määrän lisääminen luonnollisten pintamateriaalien kustannuksella, mikä on osaltaan voimistanut kaupunkien lämpösaarekkeita. Jo olemassa olevia puistoja ja puutarhoja nurmikenttineen ei ainakaan tulisi muuttaa parkkipaikoiksi tai ottaa rakennuskäyttöön, mikäli lämpösaarekkeen vaikutuksia halutaan lieventää. Tiivis, kerrostaloista muodostuva urbaani kaupunkirakenne aikaansaa voimakkaamman lämpösaarekkeen kuin väljästi rakennettu pientaloalue. Myös tässä tilanteessa joudutaan tekemään kompromissiratkaisuja, sillä tiivis kaupunkirakenne on toisaalta monella tapaa ekologisesti kestävämpi vaihtoehto kuin laajat pientaloalueet kaupunkien laitamilla.
Vihreä infrastruktuuri voi lieventää lämpösaarekkeen vaikutuksia
Kuva 1. Kasvillisuus lisää asumisviihtyvyyttä ja tarjoaa viilennystä kaupungeissa. Esimerkiksi villiviinin varjostamalla julkisivulla auringonsäteilyn varastoituminen on vähäisempää verrattuna paljaaseen rapattuun pintaan. (Kuva: Risto Väyrynen)
Kaupunkien keskustoissa on pulaa tilasta, jolloin kasvipeitteisyyden lisääminen maanpintatasolla voi osoittautua vaikeaksi. Tehokas keino lievittää kaupungin lämpösaarekkeen vaikutuksia on ns. vihreä infrastruktuuri.
Vihreään infrastruktuuriin kuuluvat mm. ruohokatot ja kattopuutarhat, sekä kasvipeitteiset julkisivut. Niiden ansiosta kasvillisuuden määrä voisi lisääntyä kaupungeissa ja kasvillisuuden tuomat edut voisivat korostua; Kasvillisuus lisää asukkaiden viihtyisyyttä ja niiden on myös havaittu vähentävän ilmansaasteita. Toisaalta myös uudet viileänä paremmin pysyvät rakennusmateriaalit, kuten lämpösäteilyä pois heijastavat pinnat, voivat olla ratkaisu ongelmaan.
Lämpösaarekkeella on myös myönteisiä vaikutuksia
Kaupunkien lämpösaarekkeiden haitoista puhuttaessa on kuitenkin hyvä huomioida, että joissain tilanteissa kaupungin lämpösaareke voi olla jopa hyödyllinen ilmiö varsinkin Suomen leveysasteilla. Esimerkiksi Turun keskustassa vuotuinen keskilämpötila on kaupungin lämpösaarekkeen vuoksi pari astetta korkeampi kuin kaupungin ulkopuolella. Tämä avaa uusia mahdollisuuksia esimerkiksi uusien kasvilajien hyödyntämiseen kaupunkien keskustoissa. Lisäksi lämpösaarekkeen vuoksi lämmitystarve on talvella kaupungin keskustassa jonkin verran alhaisempi kuin kaupungin laitamilla. Kaupunkien kerrostalovaltaisia keskustoja voidaan verrata esimerkiksi metsiin, joissa yksittäiset puut suojaavat toinen toisiaan ja muodostavat yhdessä elinympäristön, jossa kokonaisuus hyödyttää yksilöitä.
Lämpötilatietoja voidaan hyödyntää monipuolisesti
Lämpötilojen mallinnuksella voidaan tuottaa paikkatietoaineistoja moniin eri käyttötarkoituksiin. Turussa talven energiankulutuksen alueellisia eroja on havainnollistettu laatimalla helmikuun lämmitystarvetta kuvaava astepäivälukukartta, joka tullaan integroimaan osaksi Turun kaupungin paikkatietopalvelua. Lämpöstressin ja toisaalta viilennystarpeen arviointia varten on mallinnettu myös kesän hellejaksoa kuvaava lämpötilakartta. Eri puulajeille soveltuvia kasvupaikkoja voidaan tutkia entistä paremmin puulajistrategian laadinnassa.
Toimintojen sijoittamisessa kaupunki-ilmaston erityispiirteet kannattaa ottaa huomioon. Turussa lämpötilatietoja on jo hyödynnetty mm. siirtolapuutarhan paikan arvioinnissa. Aihe on uusi ja tiedon hyödyntäminen kaupunkisuunnittelussa vasta alkamassa.
Lähteet ja linkit -osiosta löydät lisätietoa aiheesta.
